Jämsässä, Hämeenkyrössä ja Kaustisilla on järjestetty karnevaaleja. Eri lajien parhaimmisto kokoontuu ottamaan mittaa toisistaan. Joissakin lajeissa tehtiin kesän kärkituloksia. Lähinnä naisten juoksumatkoilla. Koko yleisurheilun tila on yhtä karnevaalia. Miesten lajeissa köli on tavoitettu. Kuula, keihäs, kaikki juoksulajit, kolmiloikka, kiekko, ja mitä niitä nyt onkaan. Karnevaalitunnelmaa tai pitäisikö sanoa paniikkitunnelmaa löytyy kasapäin. Parhaatkin lajit ovat kärjen osalta satunnaisia saavutuksia. Korkeus, pituus, joskus seiväskin tai esteet. Tavoitteena näyttää olevan hypätä, heittää, juosta kerran kesässä hyvä tulos. Sillä ratsastetaan (rahastetaan ?) sitten koko muu vuosi.
Yleisölle tällä ei ole mitään annettavaa. Pihtiputaalla heiteään peräkylän mestaruudesta. Toki on hyvä viedä näitä karnevaaleja peräkyliin. Se on yleisurheilun koko kuva. Isoille paikkakunnille ei kannata lähteä. Ei myöskään ulkomaille. Kun maailman huiput kiertävät rahakisoja ympäri maailmaa, meidän huiput keihäänheittäjiä lukuunottamatta, hiovat taitojaan peräkylä kentällä. Voiko sieltä nousta nuoria nälkäisiä mestareita, joilla riittää kunnianhimoa ja työnteon intohimoa nousta maailman kermaan ? Ei varmaankaan. Yleisurheilun kulttuuri on jäänyt peräkylälle ja on riippuvainen muutamista kasvattajaseuroista ja -valmentajista. Se näyttää olevan sukupuuttoon kuoleva harrastus. Palloilulajit vievät potentiaalit.
Haluaisin olla positiivinen, mutta kaikki merkit viittaavat muuhun. Meille on alkanut riittää, kun on yksi maailmantason urheilija. Onko meillä enää yhtäkään ? Thats the Question.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti